Vaikka tässä on jo jouluiset kuvat mielessä en voi olla laittamatta tähän vyksyisen pensashanhikin kuihtuvia kukkia. Ne kun ovat mielestäni kauneimmillaan kuihtuneina kuin varsinaisesti kesällä kukkiessaan. Itse asiassa en ole kovasti hurmaantunut koko mökillä olevaan hanhikkipöheikköön, se ei ole erityisen silmää hivelevä näky. Se on saanut olla siellä “säälistä” ja toistaiseksi.
Kamera on Canon EOS 450D + Sigman macro-obj.
Uusin vanhoja kotisivujani eli koetan ehtiä tehdä sinne muutamia uusia joulukortteja. Nämä nettikortit ovat olleet siellä jo pari joulua, joten ehkä on jo hyvinkin uusimisen aika. Kunhan ehtisi. Kuvien kanssa näpertely on sen verran aikaa vievää puuhaa että joskus on aikatauluongelmia sovittaa yhteen arki näiden harrastusteni kanssa.
Valokuvatulostin on hankinnassa mikä helpottaa ja tod.näköisesti myös lisää huomattavasti paperikuvien ja kuvien käyttöä omissa postikorteissa. Jouluksi on tekeillä pari skräppäysalbumiakin joten valokuvatulostin on siinäkin suureksi avuksi. Ja senkin vuoksi se kiinnostaa kun sillä voi tulostaa suoraan muistitikulle tai -kortille taltioidut kuvat teksteineen ja lisukkeineen ja vielä eri kokoisinakin.
Valokuvatorstain haaste on tällä viikolla tässä:
“Tällä viikolla haastamme teidät tarkastelemaan esineitä kameran linssin läpi, toisin sanoen haaste on: tutkielma esineestä. Toivomme kolmen kuvan sarjaa valitsemastanne esineestä”.
Parkkipaikalle hylätty autovanhus on kuvattu kaksi vuotta sitten kesällä jossakin Espoon Keilaniemen takana sijaitsevalla parkkipaikalla. Millaista “menoa” lie autossa tai sen ympärillä harrastettu tuon kesän aikana?
Olen tässä kokeillut erilaisia väriasetuksia Photoshopilla (CS2). Mustavalkoiset ja seepiakuvat ovat kauniita, mutta joskus on kiva räiskytellä väreillä oikein kunnolla. Erilaisilla suotimilla samasta kuvasta saa todella herkullisia värisävyjä.
Syy tämän kuvan julkaisemiseen on ainoastaan värit, ei sen kummempi. Kuvan koko on 450 x 742 pix -res 72 ja tiedosto 104 kt.
Blogiin liitettävän kuvan max leveys saa olla korkeintaa 500 pix . Talleta kuvat nettiresoluutiossa (72), niin originaalin koko ei kasva liian suureksi.Yllä olevan kuvan koko on 450 x 300 pix ja resoluutio 72. (Se voi olla siis pienempikin) Leveys on huomioitava. Jos kuva on liian leveä se levittää tekstipalstan liian leveäksi ja rikkoo sivurakenteen. Kuvan korkeus voi olla sitten melkeinpä mitä vaan. Em. kuvia mahtuu blogiin satoja joten optimointi nettiä varten kannattaa.
Ja jos laitat kaksi kuvaa rinnakkain huomioi että kokonaisleveys ei ylitä 500 pixeliä. Tässä esimerkissä kuvan koko on 450 x 300 pix:
Tästä aiheesta puhutaan blogeissa suhteellisen paljon ja laitoinkin osaltani tämän esimerkin siinä mielessä jos siitä olisi hyötyä jollekin joka tuskailee nettikuvien koon kanssa.
Jos haluat kysyä yksityiskohtaisemmin ota yhteyttä kommenttilaatikon kautta, neuvon mielelläni mikäli vain osaan.
Näitä kuvia on tosi hauskaa tehdä. Kuvankäsittely on aikaa vievä harrastus, mutta samalla oppii, aivan kuin vahingossa, monta hyvää kikkaa. Tämä kuva on tehty kahdesta eri kuvasta joten kuvan teko oli suht helppoa eikä kuvan ollut tarkoituskaan olla “luonnollinen tai aito”. Vaikka se monessa suhteessa onkin luonnollinen ja aito :).
Adobe PS CS2.
En voi olla tuomatta esiin mielipidettäni tämän vuoden luontokuvasta. Viime vuosina nämä kuvat ovat puhuttaneet ja valintakriteereitä ja arvoisan raadin toimintaa on kritisoitu melkeinpä joka vuosi kerta kerran jälkeen yhtä hämmentyneinä.
Valinnat ovatkin olleet yllättäviä. Oikeastaan sellaisia joissa kameralla, objektiivillä tms. ei ole kovinkaan paljon merkitystä. Jokin vuosi sitten valittu kuva olikin pokkarilla otettu. Onko valitussa linjassa jokin salainen viesti “välineurheilun” suuntaan? Tai koskisiko viesti tulevaisuudessa liian teknisesti täydellisten kuvien karsiutumista tästä kilpailusta. Vaikuttaa että kilpa on muuttumassa jokapojan pokkarikisaksi.
Tämän vuotista vuoden luontokuvaa on vaikea ensisilmäyksellä sijoittaa genren luontokuvat alle. Eikä se mielestäni selitysten jälkeenkään sinne ihan yksiselitteisesti kuulu.
No - raati (loppuraadissa olivat mukana päätuomarina Lahden Muotoiluinstituutin valokuvauksen lehtori Sakari Nenye sekä Laterna Magica -gallerian Mikko Pekari ja toimitussihteeri Ritva Kupari) on puhunut ja pulinat pois.
Itse pidin näistä:
Ari Kaarakainen, Houston, we have a problem!
Henry Lehto, Korpimetson uho
Pertti Töttö, Elokuu
Vuoden luontokuva 2007
Vuoden luontokuva 2006
Jäljellä on vielä Fotofinlandia. Yleisö voi äänestää Fotofinlandia suosikkiaan vielä 18.11.2008 saakka. Voittaja julkaistaan 21.11.2008.
Järjestelmäkameran ja pokkarin eroista on paljon puhuttu. Aktiiviset valokuvauksen harrastajat ovat ehdottomasti järkkärin kannalla monestakin syystä. Vähäisin syy ei lie tuo kameran monipuolisuus - mahdollisuus vaihtaa objektiivia erilaisten kuvausolosuhteiden mukaan jne.
Jotkut ystävistäni vierastavat järjestelmäkameraa ihan periaatteessa. Se on kuulemma hankala kuljettaa mukana objektiiveineen ja muine lisukkeineen. Niin minäkin aikoinani ajattelin ja toisaalta järkkärin tekninen puoli pelotti, epäilin oppisinko sitä koskaan käyttämään. No - kyllä alkeet oppii nopeasti, mutta opettelua se on vielä muutaman vuoden jälkeenkin. Ja pieni pokkari minulla kulkee lähes aina mukanani koskaan kun ei voi tietää milloin sille on käyttöä.
Olipa kamera sitten pokkari tai järkkäri kuvaajan osuutta pidä vähätellä. Hyväkään kalusto ei ole takuu hyviin kuviin, sillä ei järkkärilläkään otokset aina ole mieleen joten tästä voi päätellä että tärkeintä ei ole kuvauskaluston laatu vaan se miten kuvaaja maailmansa näkee. Ja kuvaamaan oppii vain kuvaamalla. Ja rohkeasti kokeilemalla.
Netissä on paljon tietoa valokuvauksesta, kameroista, objektiiveista, kuvankäsittelystä ja melkein mistä vaan kun osaa ja haluaa etsiä. Tässä yksi hyvä valokuvauksen perusteita koskeva sivusto jossa käydään lyhyesti läpi tärkeinpiä asioita. Kannattaa katsoa myös ao. sivuston linkkilista.
Kameroita, objektiivejä yms. koskevat keskustelupalstat ovat huvittavaa luettavaa. Siellä viilataan pilkkua ja käsitellään kohinat ja vinjetoinnit viimeisen päälle. Ja kun ensimmäisen digikameran hankintaa suunnitteleva rohkenee kysäistä millaista kameraa alan gurut ehdottaisivat - siitä alkaa todellinen bittien, pixelien ja kameramerkkien ilotulitus. Siitä ei ota selvää erkkikään. Mielipiteitä riittää puolesta ja vastaan niin että alaa tuntematon on lopulta aivan “ulalla”. Jos ennen tuon kysymyksen lähettämistä bittiavaruuteen oli jonkinmoinen oma käsitys hankkeilla olevan kameran merkistä ja ominaisuuksista, tuon keskustelupalstojen “keskustelujen” jälkeen ei mikään olekaan enää niin varmaa - eli ei tietoakaan mikä kamera olisi juuri minulle paras ja sopivin. Epävarmuus iskee.
Digikameroita myydään vuosittain käsittämättömän suuria määriä. Kuningaskuluttajan nettisivuilla on juttua asiasta vuoden takaa, viime tammikuulta, siellä on suhteellisen puolueettoman asiallista infoa digikameroista ja niiden ominaisuuksista.
Harva, varsinkin ensimmäistä digikameraansa hankkiva on edes ns. aktiivinen harrastaja. Tällaisen henkilön on aivan turha ostaa kameraa jossa on ominaisuuksia joita hän ei koskaan tarvitse. Digipokkarit ovat aika lailla saman tasoisia hintaluokassa 300-400 euroa. Myydyimmät merkit ovat kaikkien tiedossa ja kestävät keskinäisen vertailun erittäin hyvin. Sellaisen kun hankkii ei tule pettymään. Ne ovat käteviä pikkukameroita satunnaiselle näppäilijälle ja kymppikuvat onnistuvat takuu varmasti.
Digijärkkäreiden myynti on hintojen pudottua kasvanut tämän vuoden aikana roimasti. Tässä pätee samat lainalaisuudet kuin pokkarin hankinnassa. Itse asiassa kaikki harrastelijoille suunnatut digijärkkärit ovat hyviä - erot ovat marginaalisen pieniä. On makuasia mikä merkki tuntuu omimmalta. Neljä hyvää digijärkkärimerkkiä ovat Canon, Nikon, Sony ja Olympus (halutessa voi itse kukin muuttaa järjestystä). Mikä tahansa noista sopii aloittelijalle vallan mainiosti.
Sitten on tuo puhe kittiobjektiiveistä ja valovoimista ja vakaajista ja vaikka mistä. Varsinkin kittiobjektiivi on jokaisen tosimiehen hampaissa, niitä kun ei arvosteta eikä suositella kenellekään. Tuo keskustelupalstojen kestoaihe on aina tunteita kuohuttava. Melkein yhtä paljon kuin Canonistit vastaan Nikonistit. Objektiivien valovoimat ja vakaajat yms. ovat tarpeellisia ominaisuuksia, mutta aloittelija pärjää kyllä vähemmälläkin.
Kokemuksesta voin sanoa että kyllä kittiobjektiivillä pärjää alkuun oikein hyvin. Varsinkin uuden Canonin EOS 450D:n mukana tullut kittiobjektiivi on aivan käyttökelpoinen - sanovat “putkimiehet” mitä hyvänsä. Kun tottuu kameran käyttäytymiseen eri tilanteissa ja omat vaatimukset kameran käytön suhteen kasvavat kokemuksen myötä voi harkita uusien objektiivien hankintaa. Siinäkin kannattaa muistaa mikä on järkevää ja miten ja millaiseen käyttöön objektiivia tarvitsee. Hyvät objektiivit ovat kalliita ja aktiivisen tai ammatikseen kuvaajan kannattaa satsata laatuun.
Oma kamerani on Canon EOS 450D ja minulla on siihen 3-4 objektiivia. 3 Canonin omaa ja yksi Sigma, eivätkä ne ole kalleimmasta päästä, mutta pärjään niiden kanssa. Olen kameraani enemmän kuin tyytyväinen. Haaveilen kyllä uudesta Canonin EOS D50, mutta se taitaa jäädä haaveilun tasolle. Sekin on huomioitava tämän harrastuksen kanssa että aikaa myöten “ruokahalu kasvaa syödessä” ja uusi tekniikka vie mukanaan. Se vie pikkusormen sitten koko käden ja lopuksi kaikki rahat.
Kuvan kaveri näyttää tosi harrastajalta. Tuo kyllä vaikuttaa jo hätävarjelun liioittelulta. Luoja meitä vastaavalta varjelkoon! (Kuva on vanha ilmaiskuva netistä - en enää muista sivua)
Vesi eri muodossa on mielenkiintoinen kuvauskohde. Pisarat puiden ja pensaiden lehdillä, vesisade, vesiputoukset ja virtaava vesi, vesipisarat ikkunassa tai lasipöydän pinnalla jne. Ja mikä sen kauniimpi näky ja kuvattava kuin tyyni veden pinta heijastuksineen tai auringonlaskun aikaan? Itse asiassa uutta tai erilaista on tällä alueella vaikea löytää. Ehkä siinä onkin syy monen harrastajan jatkuvaan kokeiluun ja erilaisten näkökulmien etsintään.
Valotusta, objektiivejä, valotusaikaa ja -aukkoa vaihtelemalla kokeilu on hauskaa ja tulos voi olla yllättäväkin. Joskus kokeilen rankkaa ylivalotusta ja joskus taas toisin päin. Tässä asiassa ei kannata toimia kaavoihin kangistuen - luovuutta vaan ja antaa palaa. Aina ei voi onnistua, mutta so what!
Yllä olevia kuvia on rajattu (suuremmaassa koossa ne näyttävät ehkä paremmalta) tasoja vähän säädetty ja terävöitetty. Kamera on Canon EOS 450D + Sigman macro-objektiivi.