Marlan kuvat

Helsingin Seurasaaressa oravat ovat kesyyntyneet niin, että hakevat pähkinät kädestä. Ja jos niille ei ole mitään tarjottavaa kiipeävät housunlahkeita pitkin taskuille. Vaikuttavat aktiivisuudessaan joskus jopa pelottavilta samoin kuin joutsenetkin, jotka ovat kesyyntyneet ja saattavat tulla maalle ihan  lähietäisyydelle  leipäpalojen perässä.

Espoon Marketanpuiston rentukat. Paikka löytyy sivummalta, rannalta lintutornin tuntumasta.

Kaivopuiston edustalla sijaitseva Uunisaari on keidas keskellä kaupunkia. Kesällä siellä on ihastuttava uimaranta kallioineen ja hyvätasoinen ravintola. Talvella sinne pääsee Kaivopuiston rannasta ponttonisiltaa myöten ja se onkin aurinkoisina kevätpäivinä tungokseen saakka täynnä ulkoilijoita. Kerta kaikkiaan ihana paikka ja vain kivenheiton päässä kaupungista.

Ylimmät kuvat on otettu Uunisaaresta kaupunkiin päin toisessa näkyy saareen tuleva silta ja sen takana Tähtitorninmäki Ursan torneineen. Keskellä saaren kallioita. Ja oikealla olevan kuvan taustalla on Suomenlinna.

Joutsenet ovat kesyjä ja tuolloin, maaliskuun loppupuolella, oli jo nähtävissä “soitinmenoja” ja mustasukkaisuuttakin joidenkin urosten välillä.  Minulla oli mukana vain yksi objektiivi, eikä vastavalosuojaa tai suotimia minkäänlaisia. Tuossa valossa olisi pyöröpolarisaatiosuodattimesta tai vastaavasta ollut paljon apua, mutta se on jossittelua. Kirkas auringonvalo ei ole muutenkaan suosikkisäitäni kuvaamisen kannalta.

Maisema muuttuu paljaaksi ja harmaaksi. Päivät lyhenevät, sataa ja tuuli humisee paljaissa puissa. Se on syksyä.

Kohta päivät ovat niin hämäriä ja harmaita että valokuvaamisen kanssa saa pitää kiirettä jotta ehtisi valoisana aikana  kuvata sen mitä on kuvattavissa. Toisaalta luonnon marraskuinen melankolia on ilmiönä kuvauksellinen. Joskus tuon tunnelman taltioiminen onnistuu - useimmiten ei - mutta se tekee tästä harrastuksesta elävän ja pitää mielenkiintoa yllä.

Kalliokieloa kasvaa mökillä useassa paikassa. Se on komea, näyttävä kasvi, varsinkin suurina ryhminä kukinta-aikaan. Sen marjat ovat vähän mustikan näköisiä tummansinisiä pieniä pallukoita. Lähes kaikki siemenet/marjat hävisivät heti kypsyttyäänn ennen kuin ehdin ottaa talteen yhtäkään. Kasvihan on myrkyllinen, mutta ainoa selitys on että linnut söivät ne koska maahankaan ei ollut pudonnut siemenen siementä.

Lehtokielo on vähän saman näköinen kasvi ja niitä onkin vaikea erottaa toisistaan.

Syksyiset pellot näyttävät upealta. Maapohjan muodot ja värit muodostavat mielenkiintoisia kuvioita ja samat, moneen kertaan nähdyt mökkitien maisemat näyttäytyvät erilaisina vuodenaikojen mukaan.

Kamera on Canon EOS 450D + Sigman macro 17-70 mm.

Tämä hassu otus on kuvattu pari vuotta sitten ja monistettu kuvankäsittelyohjelmalla. Hassun näköisiä otuksia - näyttävät jollakin tavalla niin inhimillisiltä. Itse asiassa orava on hyvä kuvattava, varsinkin jos sen saa pysymään  kuvauksen ajan paikallaan.

Kuva yllä on kuvattu pihallamme Espoossa, mutta jos haluaa takuuvarmasti löytää oravia kuvattavakseen, niitä löytyy Helsingissä Seurasaaresta ja Hietaniemen hautausmaalta. Varsinkin Seurasaari on täynnä kesyjä oravia, jotka hakevat pähkinän kädestä ja jos sitä ei ole kiipeävät housunlahjetta pitkin taskuja tutkimaan.  Lisäksi siellä on kesyjä joutsenia jotka varsinkin poikueineen ovat haluttuja kuvauskohteita.